"Ei mul oo aikaa!"

MA 10-20...TI 7-20... KE 9-20... Perussetti noin viikon alkuun!

     Ei oo aikaa sitä aina mullakaan. En ole käynyt salilla kertaakaan tällä viikolla. Aina ei ehdi. Silti en ajattele näin:

#FUCK_THE_FITNESS_FEEL_THE_FATNESS

     Henkilökohtainen kokemus potee ajatusmaailmasta seuraavaa: olet joskus ollut tikissä kunnossa, olet joskus rakastanut fitnessiä. Olet turhautunut mittailemaan grammalleen kanat ja riisit tai et koe enää tarvetta saada itseäsi siihen kuntoon - teit sen jo kerran? Tässä näkyy elämäntavan ja dietin/kauden ero.

    Kun liikunta ja suhteellisen terveellinen ruokavalio on kunnossa, et koe tarvetta postata facebookiin #FuckTheFitness-statuspäivityksiä.

     Sitä paitsi, jos sinulla ei ole aikaa liikunnalle (=itsellesi), niin mihin oikein käytät aikasi? En kaipaa luetteloa siitä, mihin aikasi oikeasti kuluu. Kaipaan miettimistä, jospa oman elämän arvot ovat hieman vinksallaan. Pitäisiköhän jostain luopua, jotta voisit raivata aikaa itsellesi?

    Niin minäkin teen. Vähennän töitä, jotta voin keskittyä omaan treenaamiseen enemmän. Jokaisella meillä on omat rajansa. Turha taistella omaa kroppaansa vastaan.

On normaalia, että elämässä on kausia, jolloin ei ehdi keskittymään itseensä. On kuitenkin eri asia, jos tilanne on jatkuva. Elät tätä elämää kuitenkin itseäsi varten, eiks je?

Ahdistus salilla

Jos voisin, siirtäisin läskiä masusta peppua pyöristämään. Tosin, pepussakin on tällä hetkellä rasvaprosentti varmaan yli 70, joten jospa vaan poistettas sitten molemmista! :D Letkulla kaikki vaan pois ja pikku lihakset esiin. Uh, lopetan haaveilun. Kiskotaanpa jälleen ne trikoot jalkaan ja siirrytään tekemään pepputuloksia. Kyllä se läski sieltä lähtee!

Kyllä se sieltä nousee! ;)

On jalkapäivä ja pumppailen askelkyykkyä. Opetan askelkyykyn tekniikkaa asiakkailleni viikottain. Silti epämiellyttävä tunne virtailee pitkin selkärankaa, kun pari salisikaa siinä vieressä kattelee toimintaa päästä varpaisiin. Yhtäkkiä tuleekin epävarma fiilis ja joudun kurkkaamaan peiliin, että onko asennossa jotain hassusti - ei. Miksi salilla on joskus ahdistava ilmapiiri? Miksi tuntuu, että kaikki arvostelee sitä, mitä teet? Suurin osa toljottaa ja jos joku suunsa avaa, niin se rajoittuu tähän: "Käytäks sä viel tätä?"

Liikunta-alan ammattilaisena mulla on tieto siitä, mitä salilla tehdään. Silti mullekin tulee välillä se saliahdistus. Entäs ne ihmiset, joilla on elämässä muutakin kuin sali ja liikunta? Ne, joille punttis on uusi juttu? Epävarmuus + ahdistus? Ei ihme, jos saliharrastus jää muutamaan käyntikertaan.




Hommaa Personal Trainer. Edes kerraksi. Se on joku, joka kertoo sulle kädestä pitäen, mitä tehdä. Se on se, joka korjaa sun tekniikan ja katsoo, että teet järkevän harjoituksen. Se on sun tsemppari, joka osoittaa sulle, että pystyt johonkin, mistä et ennen edes osannut haaveilla.

Houkutukset

KÄÄK!

Personal Trainer-koekaniinini lähtee tänään laivalle. Trainerille se on kuin päästäisi oman lapsensa alaikäisenä baariin. Siellä on buffa, joka on kuin ilmaisen viinan baaritiski. Miten sanoa ei houkutuksille?

"Vittu Tanja, nyt jos meet ja mätät suuhus sitä en-sano-edes-mitä, ni....!!!%&#€#"!!!!" 

Itse syön aina subin. Siitä saa tosi terveellisen
ja löytyy melkeinpä mistä vaan! ;)

No joo, ei todellakaan noin! :D Kukaanhan ei ketään kiristä. Se pitää lähteä itsestäsi. Sun pitää itse haluta hallita mielihalusi.

1. Tiedosta tuleva houkutus. 
2. Mieti jo valmiiksi, miten aiot tilanteen hoitaa ja tee vaadittavat valmistelut      (esim. ruoat mukaan).
3. Noudata suunnitelmaasi.

Nyt jos tökkii kohdalla "noudata suunnitelmaasi", niin mieti, miksi alunperin lähdit koko hommaan. Se, miksi susta tulee  parempi kuin muut, miksi sulla on paremmat pakarat kuin muilla, johtuu siitä, että teet asioita eri tavalla kuin muut. Sussa on sitä itsekuria, mitä monissa muissa ei ole!

Uloskin voi mennä syömään kavereiden kanssa. Valitset listalta proteiinipitoisen salaatin (eikä nyt sitten mitään parmesani/krutonki-hässäkkää) ja pyydät kastikkeen erikseen. Näin hallitset koko ruokailuasi. Se, miten esim. saalatin liha/proteiini on valmistettu, on loppujen lopuksi hienosäätöä.

Mutku on iha sairas nälkä, koko ajan

Mun piti ottaa semmonen kliseinen treeniblogikuva mun lounaasta tänään, mutta oli niin sairaalloinen nälkä, etten jaksanu odottaa sitä 20 sekuntia, että olisin kännykän hakenu ja napsassut. Siispä piirsin luonnoksen (miten Tähän sit saattokaan olla energiaa?):

Oletan, että joudun vähän avaamaan: vihreä mömmö on salaattia, valkoiset pallurat raejuustoa ja ruskeat pallurat pähkinöitä, keltainen kuvaa tummaa makaronia ja niiden kanssa on (ihan selkeitä) kanafileitä. Punainen suttaus päällä kuvastaa posketonta määrää ketsuppia. 

Missä vika? Piirroksesta et ehkä näe (kumma juttu), mutta ainesosia on väärässä suhteessa ja mikä v**** KETSUPPI, Linnea hyvä?

Nooooooh, itse pointtiin: ketsuppi olisi voinut olla ranujen päällä ja niiden vieressä kerroshamppari extra majolla. Kyseessä on elämäntapa, ei dieetti. Et voi kieltää itseltäsi kaikkea tai epäonnistut. Ihmismieli on todella altis houkutuksille. 

Jos sulla on siis nälkä, syö. Jos välillä haluat lisätä annokseen ketsuppia, lisää. Jos haluat välillä käydä bailaamassa, käy. Älä kuitenkaan vedä täysin läskiksi.  

On eri asia, jos tavoitteena on tämä:

Normaali timmi-mimmi voi syödä vähän suklaata ja naukkailla punkkua. Kaikkea vaan oikeessa suhteessa.

Kumpi sä olet?

Kukaan ei tee sun puolesta yhtään mitään! Ei ne pillerit, kuuden viikon dieetit, ateriankorvikkeet, ei edes oma personal trainer. Teet kaiken itse. Kaikki perustuu itsekuriin, tahtotilaan ja elämäntapoihin. Peppusi muuttuu siinä tahdissa, missä sinäkin (daa?).

Kysyin kaverilta tässä taannoin, josko hän olisi lähtenyt projektiin, jossa olisin tarjonnut kuntosaliohjelman, ruokavalion ja henkilökohtaisen valmennuksen - täysin veloituksetta. Valmentamisen kesto 9 kk ja viikottainen panostus tietysti kaverin omien aikataulujen ja tavoitteiden mukaisesti. Vastaus oli brutaali: "Kuulostaapa houkuttelevalta, mutta mun täytyy vielä miettiä."

Miettiä? MITÄ? Joko sitä haluaa olla hyvässä kunnossa, seksikäs ilmestys ja ennen kaikkea terve tai sitten ei. Ei ole välimaastoa. On ne, jotka ainakin haluavat panostaa ja sitten on ne, jotka eivät välitä. Jälkimmäisen ryhmän kanssa minulla on henkilökohtaisia ongelmia. "En harrasta enää kuntoilua ja olen todella ylpeä siitä!" ... nooh, en edes kommentoi.

On eri asia lipsua ja ns. lössähtää. Tärkeintä alussa on halu olla terve. Kaikki voivat onnistua, mutta vain omasta tahdostaan. Itsekuriakin voi harjoitella. Personal trainer astuu kuvaan vasta, kun olet päättänyt muuttua. Se ei tarkoita, etta tarvitsee olla täydellinen. Pitää vain haluta muuttua.


Mitä sä haluat? Haluat olla itsesi, mutta vain parempi versio? Timmimpi, mimmimpi, itsevarmuutta hehkuva persoona, jolle ollaan hieman kateellisia? Kyllä sitä elämästi voi nauttia, vaikka terveellisesti elääkin. Bailaamaankin voi mennä. Sidukka tai shotti sinne tänne. Se, mitä teet 90% ajasta on ratkaisevaa.                                                                      Kornisti toteankin: maailma on valintoja täynnä.

Peppuni on kipeä

Sattuu! SATTUU!!! Tajuatko? Alamäki, ylämäki, wc-pönttö, lattialle tippunut kännykkä ja foam roller; joka hetki tuntuu tuskallisen vaivalloiselta. Silti suunnitelmissani on kohdata tanko, hackki ja askelkyykyt uudestaan jo heti ensi viikolla. Jumppapirkko siirtyy nyt myös salin puolelle. Sinne, missä on rauta ja tulevat lihakset.

     On tullut aika katsoa omaa peppua. Roikkuuko se? On litteä kuin lettu? Tai herkkujen herkku - ylimääräisen rasvan lisäksi sinetöity ultrasuositulla selluliitillä? Treenattu pylly on entisajan isot tissit. Housut alas ja peppu peilin eteen; mitä näet?

 Oma lähtötilanne voisi olla kehnompikin, mutta nyt haetaan ultimaattista takamusta. 

"Ihan napakka" ei kelpaa. 
     
    Sporttisuus on seksikästä, tavoitteellista ja muodikasta. Haluat treenatun sixpack-miehen? Semmosen, jonka hauis on sun toinen tyyny? Ihmiset hakevat vertaistansa. Kun itse on se timmi-mimmi, ei tarvitse miettiä. Ole se, mitä itse ihannoit. Sen eteen tehdään töitä. Ei riitä, että käyt pumpissa ja salilla huitomassa pari sarjaa samalla, kun juttelette kaverin kanssa kaikki viikon draamat. Sen voi tehdä treenin jälkeen.

      Olen minäkin epäonnistunut, useasti. Innostunut kuukaudeksi tai jopa pariksi, kunnes olen tuudittautunut siihen, että olen ihan tarpeeksi hyvässä tikissä ilman punttiakin: ”Ohjaanhan ainakin 10 tai 15 jumppaa viikossa!”  

      Kerron raa’an totuuden – ohjaajahan ei jumppaa kuin max 2/3 tunnista ellei kyseessä ole Less Millsin pumppipamppi tai combattivompatti. Siinä missä asiakas hikoilee koko tunnin täysiä, minä vain tyytyväisen huutelen vierestä, miten liikkeet PITÄISI tehdä. Tämän takia meillä on pullukoita ohjaajia, jotka eivät pahimmassa tapauksessa edes jaksa vetää kyseistä tuntia ja joiden elämäntavat töiden ulkopuolella vaativat täyssaneerausta. Kuka sellaista esikuvanaan pitää?  

    

       Tee itsestäsi esikuva. Älä tyydy vähempää kuin mitä voit saavuttaa. Jaan oman kokemukseni kanssasi. Tiukka peba odottaa sinuakin. Sattui tai ei.