Ahdistus salilla

Jos voisin, siirtäisin läskiä masusta peppua pyöristämään. Tosin, pepussakin on tällä hetkellä rasvaprosentti varmaan yli 70, joten jospa vaan poistettas sitten molemmista! :D Letkulla kaikki vaan pois ja pikku lihakset esiin. Uh, lopetan haaveilun. Kiskotaanpa jälleen ne trikoot jalkaan ja siirrytään tekemään pepputuloksia. Kyllä se läski sieltä lähtee!

Kyllä se sieltä nousee! ;)

On jalkapäivä ja pumppailen askelkyykkyä. Opetan askelkyykyn tekniikkaa asiakkailleni viikottain. Silti epämiellyttävä tunne virtailee pitkin selkärankaa, kun pari salisikaa siinä vieressä kattelee toimintaa päästä varpaisiin. Yhtäkkiä tuleekin epävarma fiilis ja joudun kurkkaamaan peiliin, että onko asennossa jotain hassusti - ei. Miksi salilla on joskus ahdistava ilmapiiri? Miksi tuntuu, että kaikki arvostelee sitä, mitä teet? Suurin osa toljottaa ja jos joku suunsa avaa, niin se rajoittuu tähän: "Käytäks sä viel tätä?"

Liikunta-alan ammattilaisena mulla on tieto siitä, mitä salilla tehdään. Silti mullekin tulee välillä se saliahdistus. Entäs ne ihmiset, joilla on elämässä muutakin kuin sali ja liikunta? Ne, joille punttis on uusi juttu? Epävarmuus + ahdistus? Ei ihme, jos saliharrastus jää muutamaan käyntikertaan.




Hommaa Personal Trainer. Edes kerraksi. Se on joku, joka kertoo sulle kädestä pitäen, mitä tehdä. Se on se, joka korjaa sun tekniikan ja katsoo, että teet järkevän harjoituksen. Se on sun tsemppari, joka osoittaa sulle, että pystyt johonkin, mistä et ennen edes osannut haaveilla.