Peppuni on kipeä

Sattuu! SATTUU!!! Tajuatko? Alamäki, ylämäki, wc-pönttö, lattialle tippunut kännykkä ja foam roller; joka hetki tuntuu tuskallisen vaivalloiselta. Silti suunnitelmissani on kohdata tanko, hackki ja askelkyykyt uudestaan jo heti ensi viikolla. Jumppapirkko siirtyy nyt myös salin puolelle. Sinne, missä on rauta ja tulevat lihakset.

     On tullut aika katsoa omaa peppua. Roikkuuko se? On litteä kuin lettu? Tai herkkujen herkku - ylimääräisen rasvan lisäksi sinetöity ultrasuositulla selluliitillä? Treenattu pylly on entisajan isot tissit. Housut alas ja peppu peilin eteen; mitä näet?

 Oma lähtötilanne voisi olla kehnompikin, mutta nyt haetaan ultimaattista takamusta. 

"Ihan napakka" ei kelpaa. 
     
    Sporttisuus on seksikästä, tavoitteellista ja muodikasta. Haluat treenatun sixpack-miehen? Semmosen, jonka hauis on sun toinen tyyny? Ihmiset hakevat vertaistansa. Kun itse on se timmi-mimmi, ei tarvitse miettiä. Ole se, mitä itse ihannoit. Sen eteen tehdään töitä. Ei riitä, että käyt pumpissa ja salilla huitomassa pari sarjaa samalla, kun juttelette kaverin kanssa kaikki viikon draamat. Sen voi tehdä treenin jälkeen.

      Olen minäkin epäonnistunut, useasti. Innostunut kuukaudeksi tai jopa pariksi, kunnes olen tuudittautunut siihen, että olen ihan tarpeeksi hyvässä tikissä ilman punttiakin: ”Ohjaanhan ainakin 10 tai 15 jumppaa viikossa!”  

      Kerron raa’an totuuden – ohjaajahan ei jumppaa kuin max 2/3 tunnista ellei kyseessä ole Less Millsin pumppipamppi tai combattivompatti. Siinä missä asiakas hikoilee koko tunnin täysiä, minä vain tyytyväisen huutelen vierestä, miten liikkeet PITÄISI tehdä. Tämän takia meillä on pullukoita ohjaajia, jotka eivät pahimmassa tapauksessa edes jaksa vetää kyseistä tuntia ja joiden elämäntavat töiden ulkopuolella vaativat täyssaneerausta. Kuka sellaista esikuvanaan pitää?  

    

       Tee itsestäsi esikuva. Älä tyydy vähempää kuin mitä voit saavuttaa. Jaan oman kokemukseni kanssasi. Tiukka peba odottaa sinuakin. Sattui tai ei.